torstai 24. tammikuuta 2013

Reittitekniikka

Lukujen mieleenpainaminen sellaisenaan voi olla hyödyllistä, mutta parempi on liittää ne luvut mielikuvissaan siihen asiaan, johon ne liittyvät. Jos luvut esitetään jossain järjestyksessä, usein käytetään paikka- tai matkamenetelmää. Näissä menetelmissä mielikuvat sijoitetaan esimerkiksi johonkin tiettyyn huoneeseen tiettyyn järjestykseen, tai sitten jonkin tutun matkan varrele. Klassinen esimerkki tästä on ostoslista, jossa kauppamatkan varrelle sijoitetaan mielikuvia kustakin ostettavasta tuotteesta ja sitten mielikuvan yhteyteen lukumäärää kuvaava symboli.

Vastaavasti matkan varrelle voisi sijoittaa vaikkapa lettureseptin. Jokainen pysäkki matkan varrella vastaa yhtä työvaihetta. Otetaan esimerkiksi tämä netistä löytämäni resepti:

http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/jalkiruoat_ja_valipalat/letut_ja_pannarit/letut/#.UOvt2rZ8Pk0

1) Riko munat kulhoon (2kpl): kananmunasta kuoriutuukin joutsen, joka hyppää kulhoon

2) Vatkaa munien rakenne rikki: voi joko visualisoida kananmunien rakenteen särkyvän vatkatessa, tai sitten voi heittäytyä luovaksi ja kuvitella esim. kilpapyöräilijän polkemassa vimmatusti kuntopyörää ja sitten parahtavan... jne.

3) Vatkaa joukkoon neste, suola, sokerit ja rasva: Tämä kannattaa pilkkoa omiksi pysäkeikseen. Otetaan neste, tässä tapauksessa maito. Sitä kuvaa lehmä, joka nostetaan koukulla ilmaan. Koukku kuvaa numeroa 5, ja luotamme arkijärkeen sen verran, että arvelemme sen tarkoittavan viittä desilitraa eikä esim. viittä litraa tai millilitraa.

4) Seuraavalla pysäkillä lisätää puoli teelusikallista suolaa: Suolaa voi kuvata suolasiroittimella, ja määreeksi sopii esim. teelusikka, joka on halkaistu pitkittäissuunnassa, eli on konkreettisesti puolikas teelusikka. Tämä sojottaa suolapurkin kyljestä. Sille voi vielä halutessaan kuvitella puolikkaat kasvot ja surulliset silmät.

5) Sitten lisätäänkin kokonainen teelusikallinen vaniljasokeria: Vaniljasokeri voi olla esim. sokeripalassa pystyssä törröttävä vaniljajäätelötötterö, josta vielä noruu tippoja sokeripalan päälle. Sokeripala voi hyvin olla kooltaan luonnottoman suuri, ja ehkä hieman halkeillutkin. Sokerimurusia on rapissut sen viereen.

6) Vuorossa on kolme ruokalusikallista sokeria: Tällä pysäkillä sokeripalassa töröttääkin ruokalusikka. Ruokalusikaksi tiedämme sen siitä, että siinä on kiinni kuivuneena jauhelihakastiketta ja spagetinpätkiä, ja se haiseekin epämiellyttävältä. Koska lusikallisia on kolme, on ruokalusikan lävistänyt jostain kohtaa käsiraudat, jotka siinä sitten roikkuvat ja vieläpä kilisevät ja kolisevat lusikkaa vasten.

7) Sitten sekaan kaadetaan kaksi ruokalusikallista rasvaa: Nyt ruokalusikka töröttää voipaketissa pystyssä normaaleissa mittasuhteissaan, mutta sitä kiertää hyvin pienikokoinen mutta äänekkäästi kaakattava joutsen.

8) Tälle pysäkille voikin sitten kuvitella jonkin Disney-tyyppisen noidan hämmentämässä suurta kattilaa.

9) Taikinan pitää antaa vielä turvota puoli tuntia: Sinänsä on yhdentekevää muistamisen kannalta turpoaako vai kohoaako taikina. Jos se turpoaa, voi ajatella jotain turboon liittyvää (vaikkapa jotain kiihdytysautoa), mutta jos se kohoaa, voisi ajatella ongen kohoa. Koska kyseessä on kuitenkin toiminnan kannalta silkka odottaminen, voisi tähän ajatella liikennevalon, joka paistaa kirkasta punaista valoa ja johon on käsiraudoilla kiinnitetty auton rengas ja vieläpä siten, että rengas on valopylvään oikealla puolella, jotta ei tule lukeneeksi 03.

10) Sitten onkin jäljellä enää paistaminen: Tähän voi kuvitella aivan yksinkertaisesti paistinpannun.

Muistisäännön ei tarvitse olla täydellinen toimiakseen. Itse asiassa on parempi, jos siinä ei ole mitään ylimääräistä olennaista muistettavaa. Jos kaupasta täytyy ostaa 500 grammaa paistijauhelihaa, ei paistinpannulle kannata kuvitella jauheliha lisäksi koukkua ja kahta autonrengasta. Pelkkä koukku riittää antamaan vihjeen numerosta 5, mistä voi taas arkijärjellä päätellä, että tuskin olemme viittä kiloa lihaa ostamassa, tai vaikkapa 50 grammaa.

Muutoin mielikuvia kannattaa koristella mahdollisimman erikoisiksi. Esineet voivat olla eri kokoisia suhteessa toisiinsa, ne voivat olla elossa tai tehty eri materiaalista. Mielikuvaan voi liittyä ääniä, hajuja ja makuja. Se voi myös olla huvittava, nolostuttava, pelottava tai muuten herättää tunteita. Tämä koristelu ei kuitenkaan sisällä lisää informaatiota, vaan ainoastaan vahvempia assosiaatioita. Siksi ei haittaa, vaikka mieleen palauttaessa jokin koristelu jollakin kertaa unohtuisikin.

Hyvä muistireitti tai -paikka voi tutun matkan lisäksi olla esimerkiksi jokin tietokonepelin sisällä oleva reitti tai tutun elokuvan kohtaukset järjestyksessä. Muistin kannalta on sinänsä melko yhdentekevää onko muistipaikka todellinen vai virtuaalinen. Matka voi olla myös kokonaan kuviteltu, mutta helpommalla pääsee kun käyttää jotain matkaa, joka jo valmiiksi on mieleen painunut. Reittiä voi myös tiivistää siten, että kuvittelee itsensä kulkemaan hyvin pienikokoisena esim. työpöytäänsä pitkin. Mielikuva on tällöin tiiviytensä lisäksi myös erikoisuutensa takia helpommin mieleen jäävä. Myös oman kehonsa osia voi käyttää muistipaikkoina, tai vaikkapa suosikkielokuvansa kohtauksia. Mitä muita asioita voisi käyttää muistireittinä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiaan liittyvät asialliset ja kohteliaat kommentit julkaistaan.