Lukujen
mieleenpainaminen sellaisenaan voi olla hyödyllistä, mutta parempi on
liittää ne luvut mielikuvissaan siihen asiaan, johon ne liittyvät. Jos
luvut esitetään jossain järjestyksessä, usein käytetään paikka- tai
matkamenetelmää. Näissä menetelmissä mielikuvat sijoitetaan esimerkiksi
johonkin tiettyyn huoneeseen tiettyyn järjestykseen, tai sitten jonkin
tutun matkan varrele. Klassinen esimerkki tästä on ostoslista, jossa
kauppamatkan varrelle sijoitetaan mielikuvia kustakin ostettavasta
tuotteesta ja sitten mielikuvan yhteyteen lukumäärää kuvaava symboli.
Vastaavasti
matkan varrelle voisi sijoittaa vaikkapa lettureseptin. Jokainen
pysäkki matkan varrella vastaa yhtä työvaihetta. Otetaan esimerkiksi
tämä netistä löytämäni resepti:
http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/jalkiruoat_ja_valipalat/letut_ja_pannarit/letut/#.UOvt2rZ8Pk0
1) Riko munat kulhoon (2kpl): kananmunasta kuoriutuukin joutsen, joka hyppää kulhoon
2) Vatkaa munien rakenne rikki:
voi joko visualisoida kananmunien rakenteen särkyvän vatkatessa, tai
sitten voi heittäytyä luovaksi ja kuvitella esim. kilpapyöräilijän
polkemassa vimmatusti kuntopyörää ja sitten parahtavan... jne.
3) Vatkaa joukkoon neste, suola, sokerit ja rasva: Tämä
kannattaa pilkkoa omiksi pysäkeikseen. Otetaan neste, tässä tapauksessa
maito. Sitä kuvaa lehmä, joka nostetaan koukulla ilmaan. Koukku kuvaa
numeroa 5, ja luotamme arkijärkeen sen verran, että arvelemme sen
tarkoittavan viittä desilitraa eikä esim. viittä litraa tai millilitraa.
4) Seuraavalla pysäkillä lisätää puoli teelusikallista suolaa:
Suolaa voi kuvata suolasiroittimella, ja määreeksi sopii esim.
teelusikka, joka on halkaistu pitkittäissuunnassa, eli on
konkreettisesti puolikas teelusikka. Tämä sojottaa suolapurkin kyljestä.
Sille voi vielä halutessaan kuvitella puolikkaat kasvot ja surulliset
silmät.
5) Sitten lisätäänkin kokonainen teelusikallinen vaniljasokeria:
Vaniljasokeri voi olla esim. sokeripalassa pystyssä törröttävä
vaniljajäätelötötterö, josta vielä noruu tippoja sokeripalan päälle.
Sokeripala voi hyvin olla kooltaan luonnottoman suuri, ja ehkä hieman
halkeillutkin. Sokerimurusia on rapissut sen viereen.
6) Vuorossa on kolme ruokalusikallista sokeria:
Tällä pysäkillä sokeripalassa töröttääkin ruokalusikka. Ruokalusikaksi
tiedämme sen siitä, että siinä on kiinni kuivuneena jauhelihakastiketta
ja spagetinpätkiä, ja se haiseekin epämiellyttävältä. Koska lusikallisia
on kolme, on ruokalusikan lävistänyt jostain kohtaa käsiraudat, jotka
siinä sitten roikkuvat ja vieläpä kilisevät ja kolisevat lusikkaa
vasten.
7) Sitten sekaan kaadetaan kaksi ruokalusikallista rasvaa:
Nyt ruokalusikka töröttää voipaketissa pystyssä normaaleissa
mittasuhteissaan, mutta sitä kiertää hyvin pienikokoinen mutta
äänekkäästi kaakattava joutsen.
8) Tälle pysäkille voikin sitten kuvitella jonkin Disney-tyyppisen noidan hämmentämässä suurta kattilaa.
9) Taikinan pitää antaa vielä turvota puoli tuntia:
Sinänsä on yhdentekevää muistamisen kannalta turpoaako vai kohoaako
taikina. Jos se turpoaa, voi ajatella jotain turboon liittyvää (vaikkapa
jotain kiihdytysautoa), mutta jos se kohoaa, voisi ajatella ongen
kohoa. Koska kyseessä on kuitenkin toiminnan kannalta silkka
odottaminen, voisi tähän ajatella liikennevalon, joka paistaa kirkasta
punaista valoa ja johon on käsiraudoilla kiinnitetty auton rengas ja
vieläpä siten, että rengas on valopylvään oikealla puolella, jotta ei
tule lukeneeksi 03.
10) Sitten onkin jäljellä enää paistaminen: Tähän voi kuvitella aivan yksinkertaisesti paistinpannun.
Muistisäännön
ei tarvitse olla täydellinen toimiakseen. Itse asiassa on parempi, jos
siinä ei ole mitään ylimääräistä olennaista muistettavaa. Jos kaupasta
täytyy ostaa 500 grammaa paistijauhelihaa, ei paistinpannulle kannata
kuvitella jauheliha lisäksi koukkua ja kahta autonrengasta. Pelkkä
koukku riittää antamaan vihjeen numerosta 5, mistä voi taas arkijärjellä
päätellä, että tuskin olemme viittä kiloa lihaa ostamassa, tai vaikkapa
50 grammaa.
Muutoin
mielikuvia kannattaa koristella mahdollisimman erikoisiksi. Esineet
voivat olla eri kokoisia suhteessa toisiinsa, ne voivat olla elossa tai
tehty eri materiaalista. Mielikuvaan voi liittyä ääniä, hajuja ja
makuja. Se voi myös olla huvittava, nolostuttava, pelottava tai muuten
herättää tunteita. Tämä koristelu ei kuitenkaan sisällä lisää informaatiota, vaan ainoastaan vahvempia assosiaatioita. Siksi ei haittaa, vaikka mieleen palauttaessa jokin koristelu jollakin kertaa unohtuisikin.
Hyvä
muistireitti tai -paikka voi tutun matkan lisäksi olla esimerkiksi
jokin tietokonepelin sisällä oleva reitti tai tutun elokuvan kohtaukset järjestyksessä. Muistin kannalta on sinänsä
melko yhdentekevää onko muistipaikka todellinen vai virtuaalinen. Matka
voi olla myös kokonaan kuviteltu, mutta helpommalla pääsee kun käyttää
jotain matkaa, joka jo valmiiksi on mieleen painunut. Reittiä voi myös
tiivistää siten, että kuvittelee itsensä kulkemaan hyvin pienikokoisena
esim. työpöytäänsä pitkin. Mielikuva on tällöin tiiviytensä lisäksi myös
erikoisuutensa takia helpommin mieleen jäävä. Myös oman kehonsa osia
voi käyttää muistipaikkoina, tai vaikkapa suosikkielokuvansa kohtauksia.
Mitä muita asioita voisi käyttää muistireittinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaan liittyvät asialliset ja kohteliaat kommentit julkaistaan.