Reittitekniikka

Lukujen mieleenpainaminen sellaisenaan voi olla hyödyllistä, mutta parempi on liittää ne luvut mielikuvissaan siihen asiaan, johon ne liittyvät. Jos luvut esitetään jossain järjestyksessä, usein käytetään paikka- tai matkamenetelmää. Näissä menetelmissä mielikuvat sijoitetaan esimerkiksi johonkin tiettyyn huoneeseen tiettyyn järjestykseen, tai sitten jonkin tutun matkan varrele. Klassinen esimerkki tästä on ostoslista, jossa kauppamatkan varrelle sijoitetaan mielikuvia kustakin ostettavasta tuotteesta ja sitten mielikuvan yhteyteen lukumäärää kuvaava symboli.

Vastaavasti matkan varrelle voisi sijoittaa vaikkapa lettureseptin. Jokainen pysäkki matkan varrella vastaa yhtä työvaihetta. Otetaan esimerkiksi tämä netistä löytämäni resepti:

http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/jalkiruoat_ja_valipalat/letut_ja_pannarit/letut/#.UOvt2rZ8Pk0

1) Riko munat kulhoon (2kpl): kananmunasta kuoriutuukin joutsen, joka hyppää kulhoon

2) Vatkaa munien rakenne rikki: voi joko visualisoida kananmunien rakenteen särkyvän vatkatessa, tai sitten voi heittäytyä luovaksi ja kuvitella esim. kilpapyöräilijän polkemassa vimmatusti kuntopyörää ja sitten parahtavan... jne.

3) Vatkaa joukkoon neste, suola, sokerit ja rasva: Tämä kannattaa pilkkoa omiksi pysäkeikseen. Otetaan neste, tässä tapauksessa maito. Sitä kuvaa lehmä, joka nostetaan koukulla ilmaan. Koukku kuvaa numeroa 5, ja luotamme arkijärkeen sen verran, että arvelemme sen tarkoittavan viittä desilitraa eikä esim. viittä litraa tai millilitraa.

4) Seuraavalla pysäkillä lisätää puoli teelusikallista suolaa: Suolaa voi kuvata suolasiroittimella, ja määreeksi sopii esim. teelusikka, joka on halkaistu pitkittäissuunnassa, eli on konkreettisesti puolikas teelusikka. Tämä sojottaa suolapurkin kyljestä. Sille voi vielä halutessaan kuvitella puolikkaat kasvot ja surulliset silmät.

5) Sitten lisätäänkin kokonainen teelusikallinen vaniljasokeria: Vaniljasokeri voi olla esim. sokeripalassa pystyssä törröttävä vaniljajäätelötötterö, josta vielä noruu tippoja sokeripalan päälle. Sokeripala voi hyvin olla kooltaan luonnottoman suuri, ja ehkä hieman halkeillutkin. Sokerimurusia on rapissut sen viereen.

6) Vuorossa on kolme ruokalusikallista sokeria: Tällä pysäkillä sokeripalassa töröttääkin ruokalusikka. Ruokalusikaksi tiedämme sen siitä, että siinä on kiinni kuivuneena jauhelihakastiketta ja spagetinpätkiä, ja se haiseekin epämiellyttävältä. Koska lusikallisia on kolme, on ruokalusikan lävistänyt jostain kohtaa käsiraudat, jotka siinä sitten roikkuvat ja vieläpä kilisevät ja kolisevat lusikkaa vasten.

7) Sitten sekaan kaadetaan kaksi ruokalusikallista rasvaa: Nyt ruokalusikka töröttää voipaketissa pystyssä normaaleissa mittasuhteissaan, mutta sitä kiertää hyvin pienikokoinen mutta äänekkäästi kaakattava joutsen.

8) Tälle pysäkille voikin sitten kuvitella jonkin Disney-tyyppisen noidan hämmentämässä suurta kattilaa.

9) Taikinan pitää antaa vielä turvota puoli tuntia: Sinänsä on yhdentekevää muistamisen kannalta turpoaako vai kohoaako taikina. Jos se turpoaa, voi ajatella jotain turboon liittyvää (vaikkapa jotain kiihdytysautoa), mutta jos se kohoaa, voisi ajatella ongen kohoa. Koska kyseessä on kuitenkin toiminnan kannalta silkka odottaminen, voisi tähän ajatella liikennevalon, joka paistaa kirkasta punaista valoa ja johon on käsiraudoilla kiinnitetty auton rengas ja vieläpä siten, että rengas on valopylvään oikealla puolella, jotta ei tule lukeneeksi 03.

10) Sitten onkin jäljellä enää paistaminen: Tähän voi kuvitella aivan yksinkertaisesti paistinpannun.

Muistisäännön ei tarvitse olla täydellinen toimiakseen. Itse asiassa on parempi, jos siinä ei ole mitään ylimääräistä olennaista muistettavaa. Jos kaupasta täytyy ostaa 500 grammaa paistijauhelihaa, ei paistinpannulle kannata kuvitella jauheliha lisäksi koukkua ja kahta autonrengasta. Pelkkä koukku riittää antamaan vihjeen numerosta 5, mistä voi taas arkijärjellä päätellä, että tuskin olemme viittä kiloa lihaa ostamassa, tai vaikkapa 50 grammaa.

Muutoin mielikuvia kannattaa koristella mahdollisimman erikoisiksi. Esineet voivat olla eri kokoisia suhteessa toisiinsa, ne voivat olla elossa tai tehty eri materiaalista. Mielikuvaan voi liittyä ääniä, hajuja ja makuja. Se voi myös olla huvittava, nolostuttava, pelottava tai muuten herättää tunteita. Tämä koristelu ei kuitenkaan sisällä lisää informaatiota, vaan ainoastaan vahvempia assosiaatioita. Siksi ei haittaa, vaikka mieleen palauttaessa jokin koristelu jollakin kertaa unohtuisikin.

Hyvä muistireitti tai -paikka voi tutun matkan lisäksi olla esimerkiksi jokin tietokonepelin sisällä oleva reitti tai tutun elokuvan kohtaukset järjestyksessä. Muistin kannalta on sinänsä melko yhdentekevää onko muistipaikka todellinen vai virtuaalinen. Matka voi olla myös kokonaan kuviteltu, mutta helpommalla pääsee kun käyttää jotain matkaa, joka jo valmiiksi on mieleen painunut. Reittiä voi myös tiivistää siten, että kuvittelee itsensä kulkemaan hyvin pienikokoisena esim. työpöytäänsä pitkin. Mielikuva on tällöin tiiviytensä lisäksi myös erikoisuutensa takia helpommin mieleen jäävä. Myös oman kehonsa osia voi käyttää muistipaikkoina, tai vaikkapa suosikkielokuvansa kohtauksia. Mitä muita asioita voisi käyttää muistireittinä?

Numeroiden muistamisesta - yksinumeroiset luvut

Numeroita ei useinkaan ole helppoa muistaa varsinkaan, jos on kyse pitkästä numerosarjasta, joka ei itsessään ole mitenkään erityisen mielekäs. Numeroita voisi koittaa nähdä mielikuvina, mutta ongelmaksi koituu se, että ne eivät sittenkään erotu toisistaan kovinkaan paljoa. Niitä voisi tietenkin koristella keinotekoisesti (esimerkiksi mielikuvissa liekehtivä numero neljä, karvainen numero seitsemän) mutta samalla vaivalla voi valita kutakin numeroa kuvaamaan jonkin jo olemassa olevan objektin, josta on jo valmiiksi voimakas mielikuva. Esimerkiksi näin:

0    auton rengas       
1    kynttilä           
2    joutsen       
3    käsiraudat       
4    purjevene       
5    koukku           
6    tykki           
7    viikate           
8    lumiukko
9    lasso

Jutun juju on siinä, että kukin mielikuva muistuttaa jossain määrin ulkoasultaan tiettyä numeroa. Numero kaksi on kuin joutsenen sivuprofiili, ja numeroa kuusi voi hahmotella pyörillä kulkevasta tykistä. Muitakin vaihtoehtoja toki on. Nelonen voisi olla vaikkapa tuoli, kutonen voisi olla joulukuusi ja kahdeksikko silmälasit. Mikä vain mielikuva on hyvä jos se assosioituu helposti muotonsa tai muun syyn puolesta tiettyyn numeroon. Musta ratsu, nimenomaan shakkinappulana, assosioituu mielessäni lukuun yhdeksän, koska Tolkienin Sormusten herrassa mustia ratsastajia oli juuri yhdeksän. Tämä on minulle luonteva assosiaatio, mutta kukin valitkoon omansa.

Nyt kun työkalu on kourassa, on aika ryhtyä harjoittelemaan. Jos muistettava numerosarja olisi esimerkiksi 234, voisi siitä muodostaa mielikuvan, jossa joutsenen kaulaan kiinnitetään käsiraudat, joiden toinen pää kytketään purjeveneen mastoon. Mielikuvassa purjevene ja joutsen voivat olla suunnilleen samankokoisia. Vastaavasi numerosarja 658 voitaisiin nähdä tykkinä, jonka suusta ammutaan koukku, joka osuu lumiukkoon. Tämä kymmenen luvun muistisääntösarja on helppo ja nopea omaksua. Sillä on kuitenkin rajoitteensa. Paljon käytettynä ja pitkien numerosarjojen yhteydessä on riskinä, että jatkumot menevät mielessä sekaisin, jos sama kuva toistuu usein. Siksi onkin usein parempi käyttää kaksinumeroisiin lukuihin perustuvaa järjestelmää, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. 

Tämä perusmenetelmä soveltuu hyvin esimerkiksi erilaisten pin-koodien muistamiseen. Esimerkiksi kännykän pin-koodin mukaiset symbolit voi mielikuvissaan sijoittaa kännykkänsä neljään kulmaan siten, että koodin ensimmäinen numero töröttää kapulan vasemmassa yläkulmassa ja seuraava oikeassa yläkulmassa jne. On tärkeää, että mielikuvasymbolit ikään kuin lävistävät puhelimen, jotta ne näkee mielessä yhtenäisenä kappaleena. Jostain syystä tämä tuntuu auttavan muistamista.

Ilmarisen paja on näkymätön verstas

“Myytit ovat jotain mitä ei koskaan tapahtunut, mutta joka on aina totta.” -- Sallustius.  Ei Seppo Ilmaristakaan koskaan ollut, tai ainakaan sellaisena minä me hänet Kalevalasta tunnemme. Sen sijaan on totta, että määrätietoisella työllä ja oikeilla työkaluilla voi päästä ihmeellisiin ja ennennäkemättömiin saavutuksiin.

Tulen tässä blogissa käsittelemään näkymättömiä ja aineettomia työkaluja. Niiden hyöty tavanomaisiin työkaluihin verrattuna on siinä, että niiden hankintahinta on kovin edullinen, eikä niitä sitäpaitsi voi varastaa. Hukata niitä sen sijaan voi niin kuin kaikkia työkaluja, mutta ne ovat kuitenkin erittäin paljon helpommin löydettävissä jälleen, jos tavanomaisiin työkaluihin verrataan. Paras hyöty on kuitenkin siinä, että vaikka työkalun lainaisi naapurilleen, ei sitä tarvitse koskaan olla kinuamassa takaisin, koska työkalun toiselle antaessaan sitä ei itse lainkaan menetä.

Yksi Ilmarisen pajan höyläpenkeistä on muisti. Jokainen meistä nikkaroi muistin parissa, mutta toiset ovat taitavampia muistiseppiä kuin toiset. Kunnon lopputulokseen tarvitaan myös tässä näkymättömässä ja aineettomassa verstaassa hyvät materiaalit, asialliset työkalut sekä paljon harjoitusta. Riittävä lepo, hyvä ravitsemus ja muutenkin terveet elämäntavat ovat näitä hyvän muistamisen perusraaka-aineita. Niihin en tässä mene sen syvemmin. Sen sijaan näissä teksteissä tulen käsittelemään hyväksi havaitsemiani työkaluja sekä niiden tehokasta käyttöä. Työkalujen käyttöä pitää kuitenkin harjoitella, jotta niistä olisi mihinkään. Pieni näpertely ei riitä, jos haluaa saada tuloksiakin aikaan. Onneksi harjoittelun voi kuitenkin aloittaa heti, ja sen voi aloittaa pienistä ja helposta asioista, siitä sitten laajentaen mielenkiinnon mukaan.

Miksi sitten hyvä muistaminen on tärkeää? Kaikki tietohan on kuitenkin talletettuna nettiin tai erilaisille elektronisille vempeleille. Tässä onkin kyse arvovalinnoista. Jokainen voi halutessaan ulkoistaa muistinsa erilaisille laitteille ja tietokannoille, mutta silloin valitsee riippuvaisuuden näistä laitteista, niiden toimivuudesta ja häiriöttömästä virransaannista, niiden virheettömästä toiminnasta sekä niiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta nopeaa tahtia muuttuvassa maailmassa.

Lisäksi tärkeän tiedon hakeminen muistista on huomattavasti nopeampaa kuin vastaavan tiedon etsiminen jonkin laitteen avulla. Jos tiedän, tai täsmällisemmin sanottuna näen mielessäni Lönnrotin julkaisseen Kalevalan 1835 minulla ei mene aikaa juuri lainkaan tuon tiedon hakemiseen. Sen lisäksi näen, että samana vuonna keksittiin Morse-koodi, sekä käytiin El Alamon taistelu. Nopealla vilkuilulla mielenmaisemassa näen ajanjakson muita tapahtumia lähivuosilta, ja siten hahmotan jotain siitä, missä tapahtumaympäristössä Kalevala sai syntynsä. Minä pidän tätä arvokkaana asiana, kuten historian tapahtumien tuntemista noin ylipäätään, vaikka olenkin historian suhteen oikeastaan pelkkä harrastelija, enkä edes kovin kokenut sellainen. Mielestäni vuosilukujen muistaminen on historianharrastuksessa hyvin hyödyllistä.

Kukin voi tietenkin tykönään päättää mikä on hyödyllistä ja tarpeellista, ja käyttää muistiaan sen mukaan. Jonkun mielestä voisi olla tietoturvan ja käytännöllisyyden takia hyvä opetella kaikki verkkopankin koodit ulkoa ja sen jälkeen hävittää avainlukulista. Tämä on täysin mahdollista kohtuullisilla ponnisteluilla.  Jos vielä mieltää lukujen muistamisen ylipäänsä tärkeäksi, olisi tuo vielä hyvää harjoitusta muistijärjestelmän ja lukumuistin käytölle. Joku toinen voisi kokea tärkeäksi osata ulkoa alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kaikkine tietoineen. Jonkun verran vaivaa se vaatisi, mutta sitten se olisi opeteltuna ja tarvittaessa mieleen palautettavana. Jotkut tykkäävät opetella piin likiarvoa mahdollisimman pitkälle. Ei senkään opettelussa ole mitään olennaista rajaa, johon muistaminen väistämättä loppuisi, vaan lisää opettelemalla sitä voi opetella niin pitkälle kuin mielenkiintoa riittää. Jotkut käyttävät muistitekniikoita pokeria pelatessaan. Joissain tilanteissa voi olla hyödyksi, jos tietää mitkä kortit eivät ainakaan voi olla enää tulossa. Muistitekniikoilla tuo on täysin saavutettavissa oleva taito. Seuraavissa kirjoituksissani lähdetään liikkeelle numeroiden muistamisesta.



PS.  Netti pursuaa erilaista muistamiseen liittyvää tietoa englanninkielellä. Suomenkielisiä aihetta käsitteleviä kirjoituksia on vain muutama, josta tämä esimerkiksi:

http://markomoilanen.blog.com/2011/09/12/muistipalatsi-%E2%80%93-myos-vanhoille-koirille/

En kuitenkaan löytänyt aiheesta kovinkaan laajoja esityksiä suomen kielellä, joten päätin itse kirjoittaa aiheesta omien kokemusteni pohjalta. Tekniikat ja niiden sovellukset eivät välttämättä ole ollenkaan omaa keksintöäni, ja siinä määrin kun muistan ja osaan mieleen palauttaa, koitan viitata lähteisiin. Englannin kieltä taitavat voivat lukea enemmän esim. näistä linkeistä:

http://www.thememorypage.net/

Asian juurille pääsee hyvin tästä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Art_of_memory

Lisäksi netistä löytyy myös yhtä sun toista onnenonkijaa, jotka kaupittelevat erinomaista metodiaan rahasta. Näissä menetelmissä ei kuitenkaan tavallisesti ole mitään sen ihmeellisempää mikä ei olisi alan harrastajien tiedossa ollut jo aikapäiviä. Vanha sääntö pitää edelleen kutinsa: “Jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se usein myös on sitä.”